Erilaiset syöntikilpailut ovat varsin suosittua viihdettä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. Japani on tässä joukossa ehkä hieman yllättävä, mutta japanilaisilla on uskomaton kyky valita muiden tavoista oudoimmat ja tehdä niistä paikallisia kilpailuja, joten ei ehkä sittenkään niin yllättävää. Meille nämä kisat ovat tuttuja lähinnä elokuvista, tv-sarjoista ja Youtubesta, mutta tämä kilpaa ahmiminen on siitä huolimatta melko koukuttavaa – ja ällöttävää – seurattavaa. Ensimmäinen muisto ainakin minun sukupolvellani tästä aiheesta on koko perheen elokuvasta Beethoven, jossa sankaribernhardilainen voitti lopulta koko kisan. Nykyään Yhdysvalloissa asuessani olen päässyt katsomaan kisaamista myös paikan päälle ja ihan hauskaahan se on, vaikka koiraa en ole nähnytkään osallistumassa. Yleisö osallistuu tietenkin kannustamalla ja toisten ahmimista on hieman ällöttävääkin katsoa, ei katsetta tunnu pystyvän kääntämään pois. Tässä kai lajin viehätys osin piileekin.

Kyse on juuri siitä, miltä lajin nimi kuulostaa

Syöntikilpailuissa osallistujat siis yksinkertaisesti syövät joko tietyn määrän ruokaa niin nopeasti kuin pystyvät tai sitten tietyssä ajassa pyrkivät ahtamaan naamaansa mahdollisimman paljon tarjolla olevaa ruokaa. Yleisiä syötäviä kilpailuissa ovat mm. hampurilaiset, hot dogit, erilaiset kakut ja muu roskaruoka, mutta myös kananmunia, rapukakkuja ja ostereita käytetään monissa kilpailuissa. Kilpailun haasteet tulevatkin paitsi ruoan määrästä, myös syötävän ruoan tulisuudesta, mausta tai hajusta tai esimerkiksi syöntitavasta. Toisinaan kilpailuissa voi olla sääntönä syödä ilman käsiä tai esimerkiksi vain syömäpuikkoja apuna käyttäen. Syömistä jatketaan yleensä noin 8 – 10 minuutin ajan.

Kilpailuun valmistautuminen vaatii tarkat rutiinit

Erityisesti ammattilaisten kilpailussa (kyllä, maailmassa on ammattiahmijoita) palkintona voi olla runsaasti käteistä tai muuta arvokasta. Ja tietenkin kunniaa! Lajilla on jopa ammattilaisliigansa, Major League Eating, joka vahvistaa lajin säännöt ja vahtii niiden noudattamista. Kilpailuja järjestetään yleensä erilaisten festivaalien ja tapahtumien yhteydessä ja ne ovat erittäin suosittuja ohjelmanumeroita.

Kilpailuun valmistautuminen vaatii tarkat rutiinit

Kilpasyöjät treenaavat tapahtumaan monin eri tavoin, mutta tavoitteena on aina kasvattaa mahalaukun kokoa tai vähintään estää sitä supistumasta. Kilpailun mahalaukun venyvyys on usein juurikin se ratkaiseva tekijä, sillä tavallisen ihmisen mahalaukku räjähtäisi samasta ruokamäärästä, ellei asiaa olisi erikseen treenattu. Mahalaukkua voi venyttää joko ruoan, veden tai näiden yhdistelmän avulla.

Kaikista tärkein kohta valmistautumisessa ovat viimeiset 24 tuntia ennen kilpailua. Noin 18 – 22 tuntia ennen kilpailun alkua kilpailijat syövät yleensä viimeisen mahdollisimman suuren annoksen, jonka on tarkoitus venyttää vatsalaukku täyteen mittaansa. Tällä aterialla kilpailijaa kehotetaan nauttimaan erityisesti kasviksi ja hedelmiä, jotka vatsalaukun on helppo sulattaa.

Tämän jälkeen kilpailijan ei kannata nauttia enää kiinteitä ruokia ennen varsinaista kilpailua, sillä syödylle ruoalle täytyy antaa aikaa poistua elimistöstä. Mikäli viimeinen ateria syödään myöhemmin, jää osa siitä turhaan viemään tilaa kilpailijan elimistöstä. Toisaalta kilpailuun ei kannata myöskään lähteä täysin nääntyneenä. Harva katsoja tosin haluaa edes ajatella lajia näin yksityiskohtaisesti, mutta kilpailijat toki suhtautuvat koko prosessiin erittäin vakavasti.

Sonya Thomas on kilpasyönnin musta hevonen

Sonya Thomas on kilpasyönnin musta hevonen

Esimerkkinä syöntikilpailujen monipuolisista osallistujista toimii 50-vuotias Sonya Thomas. Ensimmäinen mielikuva syöntikilpailun osallistuja on suurikokoinen mies, mutta tämä ei aina vastaa todellisuutta. Yksi Yhdysvaltojen parhaiten menestyneistä syöntikilpailijoista on vartaloltaan hyvin hento ja hoikka, korealais-amerikkalainen Sonya Thomas, joka on saanut lempinimen Musta leski, sillä hän on toistuvasti onnistunut voittamaan itseään neljä tai viisi kertaa suuremmat mieskilpailijat. Thomas aloitti kilpasyömisen vuonna 2003 ja on noussut sittemmin maan parhaiden syöjien joukkoon. Thomasin saavutuksiin kuuluu mm. maailmanennätys hedelmäkakun syönnissä kymmenen minuutin kilpailussa. Vuonna 2005 hän onnistui syömään 35 bratwurstia 10 minuutissa ja vuonna 2011 Thomas pisteli poskeensa samassa ajassa 40 hot dogia.

Kilpailujen ulkopuolella Thomas kuntoilee viisi kertaa viikossa, useamman tunnin päivässä. Hän yrittää myös syödä terveellisesti ja päivää ennen kilpailua hän paastoaa, jotta ruokahalu olisi kilpailun koittaessa kohdallaan. Thomas treenaa syöntikilpailuja varten nauttimalla päivässä ainoastaan yhden valtavan aterian ja käy usein myös ”all you can eat” -buffetissa syömässä – luultavasti ravintolanpitäjien kauhuksi.

Omituinen laji on monien festivaalien suosituin ohjelmanumero

Kuka syöntikilpailuja sitten seuraa? Ilmeisesti hyvinkin monipuolinen yleisö. Itse olen nähnyt paikan päällä yleisöä vauvasta vaariin ja tietenkin myös turistit innostuvat toisinaan seuraamaan tätä todella outoa lajia. Oma lukunsa ovat toki vedonlyöjät ja muut pelaamisesta kiinnostuneet katsojat. Tämän lajin kiinnostavuus on todellakin osin siinä, että pelkästä ulkonäöstä tai olemuksesta on vaikea päätellä, kuka kilpailussa lopulta menestyy. Myös aiemmin hyvin menestyneelle kilpailijalle jokin tietty maku tai tulisuuden aste voi olla liikaa ja tästä seuraa jännittäviä tilanteita. Minulle riittää tapahtuman seuraaminen ilman panoksia, mutta hauskaa se on niinkin. Pelirahat käytän mieluummin netissä, itselleni läheisemmän urheilulajin parissa tai vaihtoehtoisesti vähän vakavammin punaista ja mustaa pelaamalla, sillä en jaksa perehtyä syömiskilpailujen osallistujien kilpailuhistoriaan tarpeeksi veikatakseni lähellekään oikein.

Omituinen laji on monien festivaalien suosituin ohjelmanumero

Kilpailuiden myötä syntyneet syömisennätykset ovat käsittämättömiä

Osa tapahtumista on jo vuosittaisia perinteitä, kuten Coney Islandilla New Yorkissa järjestettävä itsenäisyyspäivän hot dogien syömiskilpailu. Heinäkuun 4. päivänä maan parhaat syömärit kokoontuvat mittelemään syömiskykyään kunniakkaan tittelin toivossa. Ennätys on yhdysvaltalaisen Joey Chestnutin nimissä, joka on onnistunut syömään 69 hot dogia kymmenen minuutin aikana. Chestnutin nimissä ovat Hooters-ravintolaketjun järjestämä kanansiipien syömiskilpailun ennätys, 184 siipeä kymmenessä minuutissa sekä tulisten, japanilaisten gyoza-nyyttien syömisennätys. Nyyttejä Chestnut pisteli poskeensa kymmenen minuutin aikana uskomattomat 384 kappaletta. Osterien syönnin ennätystä pitää puolestaan nimissään Sonya Thomas, joka tunki suuhunsa kymmenessä minuutissa 46 tusinaa osteria.

Ja täytyy myöntää, että jotain ällöttävällä tavalla kiehtovaa tässäkin lajissa on, erityisesti siinä, kuinka tosissaan kilpailijat itse tähän suhtautuvat. Katso vaikka tätä kuvaa: