Suomessa riittää suoalueita ja niitä on myös kunniakkaasti hyödynnetty eri urheilusuorituksiin valmistautumisessa. Aikoinaan Juha Mieto kertoi treenaavansa suojuoksua, joka hänen mukaansa paransi hiihtotuloksia. Myös Mika Myllylä harjoitteli suolla ja tästä on todisteena hienoja urheilukuvia. Mutta suopotkupallo eroaa muusta harjoittelusta, sillä tämä laji on kehitetty nimenomaan suo-olosuhteisiin. Suopotkupallokin sai alkunsa kuitenkin suolla treenaavan hiihtäjän, hyrynsalmelaisen Esa Romppaisen harjoittelusta.

Romppainen ehdotti pähkähullua urheilulajia kunnan päättäjille ja saikin hankkeelleen tukea. Kisat laitettiin pystyyn talkoovoimin ja ensimmäistä kertaa suopotkupallon suomenmestaruutta ratkottiin Hyrynsalmen Vuorisuolla vuonna 1998. Mukana oli tuolloin 13 joukkuetta. Jo ensimmäiset kisat näkyivät laajasti mediassa ja seuraavana vuonna olikin EM-kisojen aika. Maailmanmestaruuskisoja Hyrynsalmella on järjestetty vuodesta 2000 alkaen. Nykyään suopallojoukkueita on maailmanlaajuisesti noin 300. Suomen lisäksi joukkueet tulevat mm. Englannista, Hollannista, Ruotsista, Venäjältä, Skotlannista ja Islannista. Joukkueet on usein nimetty lajiin sopivilla, varsin hauskoilla nimillä. Tapahtuma houkuttelee Hyrynsalmelle noin 20 000 vierailijaa vuosittain. Vuonna 2004 maailmanmestaruus meni ensimmäistä kertaa ulkomaalaisille joukkueille sekä miesten kilpasarjassa että business-sarjassa. Molempien sarjojen voittajajoukkueet tulivat Venäjältä. Tänä vuonna maailmanmestaruus miesten joukkueessa meni Venäjälle ja naisten joukkueessa Suomeen. Laji kiinnostaa jatkuvasti enemmän ulkomailla ja järjestäjät kertovat, että kyselyitä on tullut jopa Liverpoolin, Aston Villan ja Inter Milanin kaltaisista kuuluisista jalkapallojoukkueista.

Kyseessä on erittäin vaativa urheilulaji

Suopotkupallo on märällä suolla pelattavaa jalkapalloa. Lajissa on erikseen miesten- ja naistenjoukkueita, mutta myös sekajoukkueita löytyy. Joukkueesta kentällä on aina kerrallaan viisi pelaajaa ja maalivahti, mutta joukkueiden kokoa eli vaihtopelaajien määrää ei ole rajoitettu. Lajissa on vapaat vaihdot. Lajina suopotkupallo on todella raskas ja vaatii harrastajiltaan kestävyyttä ja rautaista kuntoa. Suo imaisee sisäänsä kaiken mahdollisen, joten esimerkiksi kengät täytyy teipata kunnolla kiinni, ellei halua palata kentältä ilman toista tennaria. Pallo saattaa olla vain metrin päässä mutta silti tuntua tavoittamattomalta, mikäli kilpailija on vyötäröään myöten suossa. Suo kentän pohjana tarkoittaa, että kenttää on lähes mahdotonta juosta päästä päähän, tai ainakin se vaatii äärimmäisen hyvää kuntoa. Täysin paikallaankaan ei suossa voi seistä, sillä silloin uppoaa. Pelissä pärjääminen vaatii siis myös suon käyttäytymisen ymmärtämistä ja sen hyödyntämistä.

Suopotkupallon ominaispiirteet

Vaikka suopotkupallo on kehitetty jalkapallosta, on lajeissa muutakin eroa kuin kentän koostumus. Suopotkupallossa kentän koko on rajoitettu 60 x 35 metriin ja maalit ovat kooltaan 2 x 5 metriä. Lajin raskaudesta johtuen peliaika on 2 x 10 minuuttia. Suopotkupallossa ei ole voimassa jalkapallosta tuttu paitsiosääntö. Mikäli pallo lähtee suoraan vastustajajoukkueen maaliin maalivahdin käsistä avauksessa, maalia ei hyväksytä. Mikäli joku toinen koskee palloon tässä välissä, maali on tietenkin hyväksytty. Suopotkupallossa kaikki vapaapotkut, sivurajaheitot ja kulmapotkut ovat epäsuoria. Sivurajaheitto suoritetaan sivurajapotkuna käsistä, sama koskee kulmapotkua. Tasapelitilanteessa voittaja ratkaistaan rangaistuspotkukilpailulla. Pelialustan vaihtelevuuden vuoksi tuomarilla on tärkeä rooli toimia kentällä myös pelaajien turvana, suo voi nimittäin todellakin imaista yllättävän vahvasti myös pelaajaa.

Talviharrastuksena umpihankifutis

Talvisinkaan ei suopotkupallon harrastajien tarvitse tyytyä tylsän tavallisiin lajeihin, vaan heille on tarjolla umpihankifutista. Kyseessä on täysin sama peli ja samoilla säännöillä, mutta ottelut käydään upottavassa umpihangessa. Tässäkin lajissa ensisijalla on hyvä ja reipas urheiluhenki ja hauskanpito. Suon tavoin umpihanki tekee pelaamisesta fyysisesti äärimmäisen raskasta ja vaativaa, mutta monien mielestä myös paljon tavallista jalkapallokenttää hauskempaa. Umpihankifutiksessa käytiin ensimmäinen SM-turnaus vuonna 2000 Hyrynsalmen Syväjärven jäällä. Vuodesta 2002 asti on kilpailtu myös Euroopan mestaruudesta.