Se kansanluokka joka ei ole hurahtanut hevosiin ajattelee usein ajattelee kaikkia ratsastuksen muotoja ekstreme lajeina, kuka tieten tahtoen haluaisi laittaa itseään ihmisen korkuisen puoli tonnisen eläimen mielialojen armoille. Mutta kenttäratsastajat ne vasta hulluja ovatkin, lajissa kilpaillaan samalla hevosella kolmessa lajissa, koulu-, este-, ja maastoesteratsastuksessa, ja kilpailut kestävät yhden tai kolme päivää. Kolmen päivän kilpailut on useimmiten varattu eliitti tasolle.

Ratsastaja suorittaa koko kilpailu rupeaman samalla hevosella, joten ratsulta vaaditaan kisakunnon lisäksi yleistä atleettisuutta, rohkeutta, ja tottelevaisuutta. Laji jaetaan useisiin luokkiin, ja korkeimmissa kilpailuissa maastoesteiden mittasuhteet ovat päätä huimaavia. Kenttäratsastus on suosittua harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa ympäri maailman, ja eliittikisoja järjestetään Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Australiassa, ja Amerikassa. Kenttäratsastuksen juuret ovat brittiarmeijan kehittämissä hevosten koulutus testeissä, ja kolme lajia testaavat edelleen samoja alueita. Karkeasti jaoteltuna kouluratsastus testaa hevosen yleistä koulutusta ja tottelevaisuutta, esteratsastus tarkkaavaisuutta ja nopeutta esteiden yli, ja maastoesteratsastus staminaa, rohkeutta, ja sitä kuinka paljon hevonen luottaa ratsastajaansa. Osioiden järjestys riippuu siitä kilpaillaanko yhden vai kolmen päivän aikana. Yksi päiväisissä kilpailuissa, jotka tunnetaan kansainvälisesti myös lyhenteellä ODE (One Day Event) lajien järjestys on kouluratsastus, estehyppy, ja viimeisenä maastoesteratsastus. Kolme päiväisissä kilpailuissa estehyppy ja maastoesteratsastus vaihtavat paikkaa. Yksittäisten lajien vaativuus riippuu kilpailun yleisestä vaikeusasteesta. Kenttäratsastus on ollut olympialais laji vuodesta 1912, ja nykyään lajissa kilpaillaan usealla vaikeusasteella alkaen 80 senttimetrin harjoituskilpailuista, aina neljän tähden kansainvälisiin eliittikilpailuihin. Maailmanlaajuisesti tunnetuimpia kenttäratsastus tapahtumia ovat Englannin Burghley ja Badminton, sekä Ranskan Pau, joissa kaikissa korkeimmalla kansainvälisellä CCI**** tasolla. Nykyinen kenttäratsastus kilpailumuoto tunnetaan myös nimellä lyhyt muotoinen kilpailu, short format eventing. Tämä johtuu siitä että vuoteen 2004 maastoeste vaihetta edelsi roads & tracks ravi vaihe, ja steeplechase, joissa hevoset hyppäävät kiitolaukassa harja-aitojen yli. Pidemmästä formaatista luovuttiin katsoja ystävällisyyden nimissä, ja siinä kilpaillaan virallisissa muodoissa nykyään vain Yhdysvalloissa. Kenttäratsastus on muiden ratsastuskilpailuiden ohella ainoita olympialajeja joissa miehet ja naiset kilpailevat samoista palkinnoista.

Kenttäratsastus kilpailun osat

Kolmesta lajista suomalaisille tunnetuimpia ovat varmaankin kouluratsastus ja estehyppy. Kouluratsastus ohjelma ratsastetaan 20×60 tai 20×40 metrisellä areenalla, jonka sisällä ratsastettava ohjelma sisältää kuvioita kaikissa askellajeissa. Kouluratsastus on tuomari laji, ja pisteitä annetaan oikein suoritettujen liikkeiden lisäksi hevosen ja ratsastajan yksittäisiä taitoja. Korkeatasoinen kouluratsastus antaa vaikutelman hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä, ja hevosen liikkeitä verrataan usein tanssiin. Esteratsastus osuudessa ratsastajat hyppäävät teknisten, helposti putoavien esteiden yli. Esterata koostuu yleensä 12-20 esteestä, ja tarkoituksena on hypätä mahdollisimman nopeasti niiden yli oikeassa järjestyksessä pudottamatta puomeja. Yksipäiväisten ja kolmipäiväisten kilpailujen haasteet tässä osiossa ovat hieman erilaiset. Yksi päiväisissä kisoissa ratsastajilla saattaa olla vaikeuksia saada kilpailu kuntoisia hevosia hidastamaan esteradan aikana, kun taas kolmipäiväisten kisojen viimeisenä päivänä tapahtuvassa esteratsastus osiossa nähdään usein puomeja alhaalla hevosten ja ratsastajien väsymyksestä johtuen.

Kenttäratsastus kilpailun osat

Suomalaisille hieman tuntemattomampi osuus kisoissa on maastoesteratsastus, jonka aikana hevonen ja ratsastaja hyppäävät luonnon muodostelmia jäljittelevien esteiden yli. Esteet vaihtelevat eri kokoisista tukeista pensasaitoihin, joen uomiin, ja pudotuksiin. Esteet eivät yleensä putoa kun hevonen kolauttaa niitä jalallaan, mikä tekee lajista este hyppäystä vaarallisimman. Maastoesteradalle päätetään ennen kilpailua ideaali aika, ja ratsastajat saavat miinuspisteitä sekä sen alittamisesta, että ylittämisestä. Virhepisteitä kerääntyy myös esteiden ohittamisesta sekä hevosen kieltäytymisestä niillä. Maastoesteratsastus on yksi vaarallisimpia hevosilla harrastettavia lajeja, ja vaikka lajiliitot yrittävät jatkuvasti kehittää sitä turvallisempaan suuntaan, valitettavasti kilpailuiden aikana nähdään silloin tällöin edelleen hevoselle tai ratsastajalle kohtalokkaita onnettomuuksia.