Vapaasukelluksella tarkoitetaan ilman hengityslaitteita tapahtuvaa sukellusta.

Sukeltaja voi siis viipyä veden alla vain sen aikaa kuin omat keuhkot kestävät, joten se tarjoaa oivallisen tilaisuuden itsensä kehittämiseen monella eri tasolla. Vapaasukelluksessa kilpaillaan muun muassa vedellä alla vietetyn ajan pituudessa sekä mitataan sukellusten syvyyttä tai pituutta. Lajilla ei ole järin houkutteleva maine, sillä otsikoissa on useaan otteeseen puhuttu tragedioista, joissa vapaasukeltaja on kuollut tai joutunut merkittävään vaaratilanteeseen suoritusta tehdessään. Harrastajat tosin muistuttavat, että mikä tahansa laji voi olla vaarallinen, mikäli turvallisuustoimia ei noudateta tai lähdetään tekemään suoritusta ensikertaa ilman ammattilaisen opastusta. Lajin harrastajat kertovat vapaasukellukset olevat mitä erinomasin keino tarkkailla mielen ja kehon yhteyttä sekä antaa hiljaisen, vedenalaisen maailman rentouttaa kokonaisvaltaisesti stressistä ja lihasten jäykkyydestä. Vaikka vapaasukelluksella on pitkät perinteet kilpailujen ja ennätysten parissa, on viime aikoina harrastajamäärät lisääntyneet nimenomaan niiden osalta, jotka hakevat vedenalaista rauhaa ja vapautta. Suomessa vapaasukellusta harrastetaan pääasiassa altaissa, mutta lämpimissä maissa se on varsin suosittua niin kutsutuissa villeissä vesissä, joissa sukeltajalla on oivallinen mahdollisuus myös vedenalaisen elämän tarkkailuun. Kursseja järjestetään ympäri maailmaa ja lajin suosio on kasvanut tasaisesti kaikkialla. Se on muuttumassa niin sanotusta extreme- lajista helpommin lähestyttävämmäksi myös niille, joita ei niinkään houkuttele omien kehontoimintojen äärimmilleen vieminen, vaan lähinnä laitteitta tapahtuvan sukelluksen luonnollinen tunnelma ja vedenalaisen maailman autenttinen kokeminen.

Vapaasukelluksen ABC

Kyseessä on ehdottomasti tekniikkalaji, jonka perusteita on hyvä ensin harjoitella turvallisesti kuivalla maalla, ennen itse vedenalaista suoritusta. Varusteina käytetään yleensä uima-asua, maskia sekä uimalaseja. Toisinaan nenäklipsin käyttö voi helpottaa sukeltajaa hengityksen pidätyksessä ja kehon kelluvuuden kompensoimiseksi suositellaan painovyötä tai kaulapainoa. Avovesissä sukellettaessa on tärkeää käyttää märkäpukua ja mukana on oltava myös merkkipoiju, ilmoittamaan sukeltajan olinpaikka. Suurin riski vapaasukellukseen liittyen on hapenpuutteen aiheuttama tajunnanmenetys. Tästä syystä sukellussuoritus suositellaan aina tehtävän pareittain, jotta toinen henkilö voi tarkkailla sukeltajan tilannetta ja tarvittaessa auttaa hänet pintaan. Vapaasukeltajan on aina valmisteltava suorituksensa rauhallisesti ennen veden alle menemistä. Muutamat verryttelysukellukset on hyvä tehdä ja kuulostella omia kehontoimintoja tarkkaavaisesti ennen syvemmälle sukeltamista.

Vapaasukelluksen ABC

Älä koskaan sukella raskaan aterian jälkeen tai vastaavasti täysin tyhjällä vatsalla. Nestehukan välttäminen on myös tärkeää. Sukeltaja ei välttämättä tunne janoa, vaikka nestehukan vaara olisi olemassa, joten juominen kannattaa ottaa tavaksi sukellusten välillä. Muista myös levätä riittävästi ennen uuteen sukellukseen lähtöä, sillä kehon on saatava palautua rauhassa, jotta liialliselta kuormitukselta ja turhilta riskeiltä vältyttäisiin. Kommunikointivälineen, kuten matkapuhelimen mukana pitäminen kuuluu myös perussääntöihin, jotta avun hälyttäminen tarvittaessa olisi mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Myös sukeltajan on avovesillä toimiessaan muistettava kunnioittaa luontoa ja ympäristöä parhaansa mukaan. Ole tarkkana missä sukeltaminen on sallittua ja noudata luonnonpuistojen rajoituksia. Vapaasukellus ei ole hätäisen ihmisen laji ja kehittyminen saattaa viedä paljonkin aikaa. Aloita aina pienin askelin ja käy asiaan kuuluva kurssi, ennen omatoimisia sukelluksia. Kurssilla opit perusteet ammattilaisen johdolla ja sinulla on mahdollisuus esittää esimerkiksi henkilökohtaiseen tilanteeseesi liittyviä kysymyksiä. Tapaat kurssilla myös muita lajista kiinnostuneita ja voitte vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen yhdessä, toisianne tukien. Vapaasukelluksella on turhaan pelätty maine, sillä oikein tehtynä ja sääntöjä noudattaen, vahinkojen riski on pieni. Pitää kuitenkin muistaa, että sukeltajalla itsellään on isoin vastuu oman terveydentilansa ja sukelluskuntonsa tarkkailussa, eikä veden alle tule lähteä, mikäli on pienintäkään syytä olettaa peruskunnon olevan tavanomaista heikompi. Ajan myötä keho tottuu yhä paremmin vedenalaisiin olosuhteisiin ja helpottaa sukellussuoritusta siinä määrin, että veden alla vietettyä aikaa voidaan lähteä hitaasti pidentämään ja sukellussyvyyttä kasvattamaan.